Kapuloita rattaissa ja bensaa suonissa
Valtakunnallinen
Raivaussahat ne on metkoja vehkeitä. Vaikka huollat ja hoivaat, säilytät kuinka optimaalisissa olosuhteissa ja ulkoilutat säännöllisesti, niin aina on saha jotenkin rikki kun tositoimiin ryhdytään. Erityisesti silloin kun työmaa sijaitsee jossain mahdollisimman kaukana kotoa ja lähin pienkonekorjaamo on parinsadan kilometrin päässä ja suljettu kesälomien ajaksi.
Toki olen kuuliaisena metsänomistajana yrittänyt opetella ymmärtämään erinäisten sahojen sielunelämää. Olen käynyt mhy:n raivaussahakurssin ja uuden metsänomistajan kurssin, jolla moottorisahatkin purettiin osiksi pöydälle ja koottiin uudelleen. Muistan vieläkin, kuinka kurssin pitäjä ilahtui, kun toin paikalle aika monta vuotta ja savottaa nähneen huskun, jota ei sitten isäpapan savottojen kultavuosien oltu sen kummemmin putsailtu saati huollettu. Siinä riittikin hommaa hetkiseksi. Sittemmin olen muistanut, että silloin tällöin on koppa hyvä aukaista ja puhallella enimmät törsteet pihalle.
Mutta toisin kuin nämä uudet hienot ja kalliit raivaus- ja moottorisahat, joita talouteemme on sittemmin hankittu, tuo vanha saha se vaan edelleen käy ja kukkuu ja pätkii polttopuut ilman turhia nikotteluita.
Niistä raivaussahoista. Niitä on siis kaksin kappalein, ihan siksi, että jos toinen sattuu menemään kaukaisemmalla työmaalla rikki, niin on sitten varasaha mukana. Arvaa auttoiko? Kotipihassa molemmat sahat testasin ja käynnistyivät ihan kiltisti. Viilasin ja kiristelin, pistin autonperään ja ajelin työmaalle. Matkalla ostin varta vasten pari pänikällistä laadukasta pienkonebensaa.
Työmaalle päästyä ei kummastakaan sahasta inahdustakaan. Tai toinen kävi hetken, mutta sammui heti lämmettyään eikä käynnistynyt uudestaan. Pari kiukkuista puhelua ja ajelu sukulaismiehen varastolle, josta löytyi heitteillejätetty vanha saha, jossa oli tankki täynnä. Kuulemma sitä ei ollut hetkiseen käytetty, mutta että vanhaa bensaa oli kanisteri siinä vieressä, käytä sitä, siitä se tykkää.
Ja niinhän se tykkäsikin. Pikkasen savutti, mutta se ei menoa haitannut. Kuulemma mitä epämääräisempää ja kauemmin varastossa seisonutta ja kertaalleen perämoottorin tankissa käynyttä polttoainetta siihen kaataa, sen kauniimmin soi.
Kerroin tästä sitten kotona ja päätettiin kokeilla. Vaihdettiin omista sahoista hyvät bensat huonompiin ja kappas, molemmat käynnistyivät ja toimivat loistavasti.
Vanhassa vara parempi ja kai se on vähän kuin helmiä sioille antaisi, kun yrittää vanhaan sahaan uutta bensaa.
Anne Rauhamäki
Metsänomistaja, liikuttaja ja kirjoittaja Hollolasta
Liittyvät bloggaukset
Euroopan hyväntahtoisuus kääntyy luontoa vastaan
Mikko Tiirola
Valtakunnallinen
Filosofi Voltairen sitaatti ”paras on hyvän pahin vihollinen” kuvaa EU:n ilmasto- ja monimuotoisuustoimien metsävaikutuksia. Suomen Metsäsäätiö järjesti (11.12) tutkimusseminaarin, jossa metsäekonomian ja metsäpolitiikan professori Maarit Kallio Norjan ympäristö- ja biotieteiden yliopistosta esitteli tutkimusryhmänsä tutkimustuloksia EU:n monimuotoisuus- ja ilmastolinjausten vuotovaikutuksista.
Joulukuusimuistoja
Anne Rauhamäki
Valtakunnallinen
Tunnustan heti alkuun, että en ole mikään jouluihminen. En erityisesti perusta askartelusta, koristelusta, ruoanlaitosta enkä juhlaperinteistä muutenkaan. Mutta puista minä tykkään, etupäässä kun ovat siellä metsässä ja varsinkin jos itsekin olen siellä. Joten perheen joulukuusivastaavan pesti on yleensä langennut minulle.
Monimuotoisuutta metsässä neljältä vuosikymmeneltä
Saara Koskinen
Valtakunnallinen
Saara Koskinen on saanut omassa roolissaan luonnonhoidon erityisasiantuntijana puhua riistaelinympäristöistä, monimuotoisuudesta, säästöpuista ja suojakaistaleista sekä käydä mielenkiintoisia keskusteluja ”esteettisesti hyvännäköisen metsän” käsittelystä.