Taimesta tukkipuuksi
Valtakunnallinen
Metsänhoitoyhdistysten logo tiivistää metsätalouden ytimekkäästi kahteen sanaan. Taimesta tukkipuuksi. Siitähän tässä koko hommassa on kyse, metsän kasvusta, yksittäisten puiden kehityksestä pienistä taimista järeiksi tukkipuiksi. Mutta on metsätaloudessa kyse toki paljon muustakin kuin vain metsän kasvusta.
Metsänhoidossa on katsottava tulevaisuuteen
Henkilökohtaisesti minua on kiehtonut metsän kasvun ja ihmissukupolven analogia, metsien taloudellinen kiertoaika myötäilee vahvasti ihmiselämän pituutta. Parhaassa tapauksessa metsänomistajana pääseekin seuraamaan metsän kehitystä koko sen kiertoajan. Metsänomistajana myös metsätalouden toimenpiteet nivoutuvat vahvasti muuhun elämänkulkuun ja sen käännekohtiin. Itselläni on vahvat muistikuvat metsänistutuksesta samalta vuodelta kun koulupolkuni aloitin. Samoin elävänä on mielessä työläs ja myöhästynyt taimikonhoitourakka ensimmäisen opiskeluvuoteni jälkeisenä kesänä. Metsäalan opiskelijana muistan miettineeni sanalaskua suutarin lapsista ja kengistä.
Oman kiehtovuutensa ja haasteensa metsätalouteen tuo juuri tarkastelun aikajänne. On pystyttävä katsomaan pitkälle tulevaisuuteen. On tehtävä oikeita asioita ajallaan, vaikka lopullinen päämäärä onkin vasta vuosikymmenten päässä. Tukkia ei tule jollemme hoida taimikoita aikanaan, tai ainakin sitä tulee huomattavasti vähemmän. Ilolla olen saanut myös huomata oman parikymmentä vuotta sitten tehdyn taimikon ”pelastusoperaation” onnistumisen. Peli ei ollut vielä menetetty, ja tehty työ kannatti.
Taimikonhoitorästeillä on kalliit seuraukset
Taimikonhoidosta puhutaan paljon, mutta tehdään aivan liian vähän. Metsäammattilaiset tietävät tilanteen taimikonhoitorästien tilanteesta, ja monen ajatuksissa varmaan kuuluukin, joskus ehkä pienen epätoivoisen huokauksen siivittämänä, ”tarttis tehdä jotain”. Viivyttelyllä on kaiken lisäksi kalliit seuraukset, niin yksittäiselle metsänomistajalle kuin kansantaloudellekin. Metsänomistajien onkin otettava vakavasti viesti metsien kasvun hidastumisesta. Metsän kasvun taittuminen merkitsee myös metsätalouden kannattavuuden heikkenemistä pitkällä tähtäimellä. Ikävä kyllä, vilkkaana käyvä julkinen keskustelu tuntuu enemmän syyllistävän metsänomistajaa, kuin kannustavan aktiivisiin toimiin.
Metsänhoito on investointi
Mikä sitten kannustaisi aktiiviseen metsänhoitoon? Metsänomistajilta vaaditaan yhä enemmän ilmasto- ja monimuotoisuustekoja, mutta myös satsausta aktiiviseen metsänhoitoon. Metsän on riitettävä moneen. Mikä kannustaisi metsänomistajia niihin tekoihin, joilla Suomi pääsee ilmasto- ja ympäristötavoitteisiin ja joilla suomalaisia metsäteollisuuden tuotteita myydään maailmalle?
Hyvän metsänhoidon ja kasvun varmistaminen on lopulta aika yksinkertainen ja tuttu: huolehditaan ripeästä metsän uudistamisesta, harvennetaan taimikot ja nuoret metsät ajallaan ja tehdään myös hakkuut ajallaan. Unohtamatta tietenkään luonnonhoitoa, joilla turvataan sekä ilmastokestävyyttä että monimuotoisuutta.
Hyvätkään ohjeet eivät kuitenkaan riitä, jos ne jäävät vain ohjeiksi, eivätkä konkretisoidu teoiksi. Millä saamme aikaan tekoja metsänhoidon ja kasvun edistämiseksi? Taloudellinen näkökulma on luonnollisesti tärkeä. Metsänomistajalle metsän uudistaminen, taimikonhoito ja usein ensiharvennuskin ovat investointeja, joiden kannattavuus punnitaan tarkkaan. Metsänhoitoon investoidaan enemmän, kun siitä saatava tuotto vastaa metsänomistajan tuotto-odotuksia. Uusiutuvan raaka-aineen markkinoilla ja kiertotalouden voimistuessa metsäteollisuus on takonut historiansa kovimpia tuloksia, mutta metsänomistajien talous ei ole vahvistunut samassa vauhdissa. Uskon, että reilummalla tuotonjaolla saataisiin myös parempaa metsänhoitoa.
Hyvällä metsänhoidolla vaalitaan suomalaista perhemetsätaloutta
Toinen tärkeä näkökulma on metsäsuhteen vahvistaminen. Suomalainen perhemetsätalous on arvokas ja vaalimisen arvoinen! Vahvistetaan tunnesidettämme metsiimme. Ollaan ylpeitä omastamme ja pidetään metsät mukana elämämme eri vaiheissa.
Lopuksi palaan vielä ihmiselämän ja metsätalouden analogiaan. Nuorissa on tulevaisuus, niin ihmisissä kuin metsissäkin. Kasvatetaan ne siis kunnolla!
Mikko Syri
Metsäasiantuntija, MTK
Mikko toimii MTK:n Metsänomistajat-linjalla Länsi-Suomen alueen kenttäpäällikkönä. Alueellisen edunvalvonnan lisäksi hänen vastuualueisiinsa kuuluu erityisesti puukauppa, riistapolitiikka ja metsänhoito.
Liittyvät bloggaukset
Onko väliä, kuka omistaa suomalaismetsät?
Mikko Tiirola
Valtakunnallinen
Eikö ole hyvä, että omistukset siirtyvät niille, joita metsäsijoittaminen kiinnostaa? Eivätkö sijoittajaomisteiset metsät varmista sitä, että puuta tulee markkinoille passiivisia perikuntia paremmin? Eikö se ole pelkästään hyvä, että metsämaan arvo kirii ylöspäin?
Metsän periminen ja metsä perunkirjoituksessa
Juha Leppänen
Valtakunnallinen
Metsänomistajaksi päädytään edelleen useimmin perinnön kautta. Luonnollisesti se johtuu siitä, että perintö tulee usein yllättäen tapahtuvan läheisen kuoleman johdosta, eikä toimenpiteitä aktiivisen sukupolvenvaihdoksen eteen ehditä edes suunnittelemaan.