Ensimmäinen vuosi metsänomistajana – suutarin lapselle kengät

Olen vuosien ajan parhaan tietoni ja taitoni mukaan opastanut muita metsänomistajia heidän metsänomistamisen alkutaipaleella. Viimein, helmikuussa vuosi sitten, suutarin lapselle saatiin kengät – hankin itse metsätilan. Nyt voin sanoa olevani paitsi neuvoja, myös kokemusasiantuntija.

Kaupat, paperit ja rajapyykit

Kaupat tehtiin tutun kiinteistönvälittäjän, Sadinsalon Janin, avulla. Rahat siirtyivät myyjän tilille, kauppakirja allekirjoitettiin ja maksoin varainsiirtoveron OmaVero.fi -palvelussa. Jani hoiti paperitöitä maanmittauslaitoksen suuntaan.

Koska ostamani palsta oli määräala, piti odotella puoli vuotta, että maanmittari ehti meidän kanssamme metsään etsimään rajapyykkejä ja määrittelemään uutta rajalinjaa.

Rajapyykkejä olin yrittänyt etsiä omin päin, mutta tulokset olivat laihoja. Minulla oli vahva aavistus rajapyykkien sijainneista, mutta kaikkia pyykkejä ei löytynyt. Mittarin GPS-seipään, 1940-luvun kiinteistöjaotuskartan ja pienen kaivamisen avulla pyykit kuitenkin löytyivät. Merkitsimme ne samalla lasikuituisilla aurausviitoilla, mikä helpottaa etsimistä tulevaisuudessa.

Sovellukset ja sopimukset kuntoon

Ensimmäinen vinkkini uudelle metsänomistajalle: lataa OmaMetsä-sovellus. Sovelluksen kartalla on helppo suunnistaa omalla metsätilalla ja esimerkiksi etsiä rajoja. Mukava lisä on ottaa valokuvia metsästä ja liittää niitä sovelluksen karttamerkkeihin.

Paperipuolella ilmoitin tiekunnalle yhteystietoni, uusimme metsästysvuokrasopimuksen paikallisen seuran kanssa ja liityin metsänhoitoyhdistykseen.

Verotuksen arkea

Koska omistan palstan yksin, hakeutuminen alv-velvolliseksi OmaVero.fi -palvelussa oli suorastaan helppoa. Mikäli metsätilan omistaja olisi yhtymä tai perikunta, tämä olisi kuulemma hiukan haastavampaa. Minulle alv-velvolliseksi hakeutuminen oli selviö, näin saan verotuksessani ostamieni tuotteiden ja palveluiden arvonlisävero-osuuden takaisin.

Metsäkuitit järjestin niin, että otin niistä kuvan ja lähetin itselleni sähköpostiin “metsäverotus” -kansioon. Matkoistakin pystyi tällä tavalla lähettämään itselleni muistiinpanon omaan sähköpostiin. Ilmeisesti suuremmilla metsäyhtiöillä on omia palveluitaan verotuksen kirjanpitoa varten. Minä päätin jäädä odottamaan tulevaa metsävero-toiminnallisuutta OmaMetsä -sovellukseen.

Vuoden työt

Palstalla odotti nelisen hehtaaria raivattavaa taimikkoa ja noin satakunta mottia harvennuskypsää metsää. Raivaukset päätin tehdä itse, jotta tulisi samalla käveltyä koko palsta läpi. Huhtikuussa aloitin raivaamaan ja joulukuussa lopettelin. Vaikka alueet olivat selvät, niin kiireisen lapsiperheen harrastukset veivät huomioin pois raivauksista.

Taimikonhoitotyön METKA-hakemuksen tein Metsään.fi -palvelussa. Muutaman kuukauden päästä päätös ja rahat jo tulivatkin.

Helmikuussa tein metsäveroilmoituksen ja ALV-ilmoituksen (ilmoitus oma-aloitteisista veroista). Töissä tulee tehtyä metsänomistajien metsäveroilmoituksia, joten veroilmoituksen teossa ei ollut haasteita. Kun kuitit ja muistiinpanot löytyvät ja muistaa kirjata ostopalstasta syntyneen metsävähennyspohjan, niin veroilmoituksen teko oli helppoa valmiiseen pohjaan. Veroilmoituksen teossa helpottaa, jos täyttää ensin paperiversion – se palauttaa asiat mieleen.

Katse tulevaan

Keväällä kävin pojan kanssa paikkaistuttamassa muutaman laatikollisen männyntaimia luontaisesti uudistumaan jätetyn mäen päällisen laitaan. Ei siinä mitään järkeä ollut, mutta halusin sitouttaa jälkikasvua tulevaan perintömetsään.

Vanha peltoon istutettu kuusikko kaipaisi boorilannoitusta ja männyntaimet saatan syksyn aikana käsitellä Trico -syönninestoaineella hirvituhojen varalta. Puukauppaakin pitäisi suunnitella. Jotain ajatusta alueista on, mutta ehkä kävelen alueet läpi oman metsäasiantuntijan kanssa, joka näkee metsän toisesta näkökulmasta... Tästä myöhemmin lisää!

Ensimmäinen vuosi opetti paljon

Rajapyykkien etsiminen on kuin aarteenmetsästystä, kuitit kannattaa tallettaa heti ja oman metsäasiantuntijan hyödyntäminen kannattaa jo alusta alkaen. Asiantuntija voi säästää rahaa, aikaa ja ehkäistä virheitä, joita yksin toimien ei edes huomaisi.

Ja ehkä tärkein oivallukseni: oma metsä sitouttaa paitsi omistajansa, myös seuraavan sukupolven – yksi männyn taimi kerrallaan.