Raakkutuho on poikkeuksellinen myös edunvalvonnalle

StoraEnson hakkuulla tapahtunut, raakuille tuhoisa lainrikkomus on tuomittava. Hämmentävää tapauksessa on se, että kyseisen harvinaisen tapauksen johdosta julkisuuden alttarilla on pyritty tuomitsemaan koko metsäsektori. Metsätaloudessa ympäristöarvojen huomioiminen on osa jokaista tehtävää toimenpidettä. Pelkästään puukauppoja tehdään kuitenkin vuosittain yli 100 000 ja valitettavasti kaikkia vahinkoja tai tarkoituksellisia rikkomuksia ei voida estää.

Suojakaistat – suojelua metsänomistajan kustannuksella?

Raakkujen ympärillä on puhuttu hyvin paljon suojakaistoista. Ensimmäisinä julkisuuteen tuli ministeri Mykkänen vaatien puunostajia sitoutumaan jättämään raakkupurojen ympärille 50 metrin vyöhykkeen. Molemmat rannat huomioiden tämä tarkoittaisi metsänomistajalle hehtaarin korvauksetonta suojelua sadalle metrille puronvartta. Tämä vaatimus pöyristytti metsänomistajia. Ministeri ja puun ostajat siis sopisivat, että metsänomistajalle tulisi jopa 10 000 euron taloudellinen vahinko hehtaarilta. MTK ja metsänhoitoyhdistykset toivat julkisuuteen nopeasti mallin, jolla luontoarvot tuodaan osaksi puukauppojen kilpailutusta metsänhoitoyhdistyksissä. Puun ostajat voivat jatkossa todistaa vastuullisuutensa maksamalla osan suojakaistojen kuluista.

Ministerin ulostulon takana on osittain ELY-keskusten suositus jättää vähintään 45 metrin suojakaistat raakkupuroihin. Jotta voimme myös oman järjestön toimintaa kehittää, yritti MTK selvittää tutkimusta suosituksen takana. Hämmennys on ollut suurta, kun viranomaiset eivät ole pystyneet kertomaan sitä, mihin suositus perustuu. Metsänomistajilla tulee olla mahdollisuus saada tietoa heitä sääntelevien suositusten taustoista etenkin, jos kustannus on jopa 100 000 euroa / kilometri puronvartta. Näyttäisi siltä, että suositus on tehty varmuuden vuoksi. Kun suojakaistan leveyden vaikutuksesta raakkuihin ei ole tietoa, on ELY suositellut varmuuden vuoksi todella leveitä suojakaistoja. Toisaalta, kun erilaisten hakkuiden vaikutuksista ei ole tietoa, on ELY suositellut hakkuiden lopettamista täysin.

Ministeri Mykkänen kutsui 10.9 puunostajat keskustelemaan raakkutilanteesta, metsänomistajien edustajat eivät olleet mukana. Tilaisuuden jälkeen vahvistui, että isot metsäfirmat ja ministeri olivat sopineet suojakaistojen jättämisestä, mutta mistään metsänomistajille maksettavista korvauksista ei ollut esityksiä. MTK tulee jatkotyössä varmistamaan, että metsänomistajat eivät yksin jää kulujen maksajiksi.

MTK:n metsäjohtokunta kutsui ministeri Mykkäsen kokoukseensa 19.9. Ministeri saapui paikalle ja kokouksen jälkeen MTK julkaisi tiedotteen.

Tapaus kuohuttaa myös eduskunnassa

Raakkutapausta on etenkin puoluekentän vasemmalta laidalta käytetty keppihevosena ja vaadittu suojakaistoja lakiin. Vaatimus on hurja maassa, missä rantaviivaa on yli 300 000 kilometriä. Julkisessa keskustelussa ei ole myöskään annettu mitään arvoa metsänomistajien panostuksille sertifioinnissa. PEFC:ssähän juuri suojakaistojen leveys tuplattiin kymmeneen metriin.

Raakkujen suojakaistat eivät tarvitse lakimuutoksia. Luonnonsuojelulaki tarjoaa jo nyt tehokkaita keinoja raakkujen ja niiden elinympäristöjen suojelemiseksi. Raakku on rauhoitettu laji, jota koskevat lajirauhoitussäännökset. Lisäksi raakku on erityisesti suojeltava laji, jonka säilymiselle tärkeän esiintymispaikan ELY-keskus voi suojella.

Media on korostanut vastakkain asettelua

Julkisessa keskustelussa median rooli on osittain hämmentävä. Etenkin suomalaisten yhdessä rahoittaman YLEn julkaisut lietsovat vastakkainasettelua metsätalouden toimijoiden ja luonnonsuojelun välillä. Valitettavasti näyttäisi siltä, että lietsonnan avulla metsätaloudesta haetaan kaikin keinoin esille vanhojakin virheitä. Metsäsektorin on syytä jatkuvasti parantaa toimintaansa, mutta ajojahdin lietsonta on tuskin kenellekään eduksi.

MTK on viime viikkojen aikana esittänyt useita kehittämistoimia raakun turvaamiseksi. Yllä mainittujen lisäksi MTK katsoo, että mahdollisuudet ottaa raakkuesiintymät riittävän hyvin huomioon paranisivat, mikäli tarkka tieto raakkuesiintymistä olisi maanomistajien ja metsäalan ammattilaisten käytössä jo metsätalouden toimenpiteitä harkittaessa ja niiden suunnittelua tehtäessä.

Kaiken kaikkiaan raakkujen menestyminen on turvattava, mutta nyt käytävässä keskustelussa on syytä vetää syvään henkeä. Tapahtumat on syytä analysoida huolellisesti ja mahdolliset korjaavat toimenpiteet on syytä valmistella huolella.